Yksi Pohjoismaiden suurimmista käyttövenemuseoista. Kokoelmat ajalta 1850-1970.
|
|
|
Merenkurkun venemuseo on Pohjolan suurimpia käyttövenemuseoita. Museo sijaitsee kulttuurihistoriallisesti arvokkaalla ranta-alueella satoine venevajoineen. Sekä Maalahden jokilaakso että Åminne on luokiteltu kulttuurimaisemaksi. Merenkurkun venemuseo on perustettu 1970 ja sitä ylläpitää Maalahden museoyhdistys. ERILAISIA VENEITÄ
KAIKKIALTA MAAKUNNASTA Venemuseo on paikallisesti suuntautunut; kaikki n. 60 venettä on hankittu Pohjanmaalta Luodosta Kristiinankaupunkiin (Siipyy). Museosta löytyy Pohjanmaan vanhimmat puuveneet ruuhesta, jota sauvotaan eteenpäin matalissa poukamissa isoihin kalastajaveneisiin, jotka joutuvat selviytymään myrskyävällä avomerellä. Maankohoaminen saa Pohjanmaalla ranta- ja vesialueet jatkuvan muutoksen tilaan. Erilaiset venetyypit onkin sopeutettu vaihteleviin oloihin. Vanhin vene, "pikkuvene", on Luodosta vuodelta 1850. Puinen pikavene 1960-luvulta ja lasikuidutettu puuvene 1970-luvulta edustavat ainoina "uuden ajan veneitä". Eräs harvinaisuus on kolmilautainen silakkavene vuodelta 1860. Katsomisen arvoisia ovat myös museon ruuhet. Toinen harvinaisuus on kirjailija Sakari Topeliuksen vihreäksi maalattu jolla 1800-luvulta, "Gröngölingen" ("Vihreä jöölinki"). Hyvin erikoinen on myös kaksi(!)metrinen metsästys- ja kalastusvene, jota melottiin matalassa vedessä.
KALASTUS- JA METSÄSTYSVÄLINEITÄ Kalastukseen, metsästykseen ja hylkeenpyyntiin liittyviä välineitä on useassa eri rakennuksessa. Museolla on suuri kokoelma rysiä, verkkoja, purjeita ja venemoottoreita. Hylkeenpyyntiä esitellään lähemmin omassa näyttelyhallissa, ja vaihtuvat näyttelyt ovat "galleriassa" kesäisin. Museoalueelle on rakennettu myös 1800-luvun kalastajan mökki. Joitakin vastaavia mökkejä löytyy vielä Maalahden ulkosaaristosta. Museoalueelle on rakennettu myös jatulintarha, kivilabyrintti, Storskärin mallin mukaan. Paikalliseen uittoperinteeseen liittyviä esineitä on näytteillä "uittovajassa", museoalueen kupeessa.
|